10.12.2008

Eilinen meni vielä vahvasti masentuneissa tunnelmissa. Oon sufffannut kuin pieni eläin netissä ja lukenut sairaskertomuksia. Karmeita juttuja löytyi. Mutta myös toivoa: löytyi muutama koira, joiden rodussa tauti ei ole perinnöllinen ja joilla oli samantapainen diagnoosi kuin Råtalla. Näillä oireet eivät ole toistaiseksi edenneet pahempaan suuntaan. Osa tapauksista oli tuoreita, joten seuraillaan niitä myös. Toivotaan, että Råttakin kuuluu siihen ryhmään, jolla tauti ei etene tai etenee hitaasti.

Mantan selän pattia luultiin vuosia rasvapatiksi, mutta se olikin kasvain. En lähettänyt sitä patologille, tieto lisää tuskaa. Ja toisekseen patti on ollut siinä vuosia kasvaen vain hitaasti. Mantasta on otettu verikokeita tässä välissäkin eikä niissä ole ollut mitään hälyyttävää esim. tulehdusarvojen suhteen ja muori on voinut hyvin, joten tuskin kovin pahanlaatuisesta kasvaimesta on kyse. Seuraillaan ja otetaan verikoe vaikka taas talvella. Potilas on pirteä ja yritti väen vängällä ängetä aamulla lenkille.

Illalla päästiin terapiaan. Käytiin Råtan kanssa Activella korvaavissa treeneissä Marin ohjauksessa. Pikku eläin pinkoi menemään innoissaan kuten aina. Kummasti piristi mieltä! Ja masennuslääkityksenä emäntä on nauttinut lisäksi puoli kiloa näitä:


Råtta tränade agility på kvällen.